Me ja jotkut muut uskovat autamme näitä. Emme halua omaa kunniaa mutta meille voi toimittaa lämpimiä vaatteita, ruokaa tai rahaa jolla ostetaan ruokaa noille, jotka viedään leiriin. Ehkä joskus voin myös noutaa jotakin mitä heille annetaan.
Minua itkettää tätä kirjoittaessani. Kuvassa yllä reunassa selin oleva keltatakkinen romaanipoika oli hyvin ystävällinen joka näytti meille leirin. Hän kantaa vaatteita, jotka jotkut ystävät olivat lahjoittaneet meidän kautta heille. Jotkut osaa vähän englantia ja taas joidenkin kanssa vain on yksi yhteinen sana. Jeesus. Tai näytetään sydäntä ja sitten taivasta.
Näitä leirejä on monella puolella Suur-Tukholmaa, tämä meidän lähellä. Leiristä Centrumiin on vain 300m, asemalle 200m.
Sotilastelttta on uskovien järjestämä. Aluksi vain 3 nukkui teltassa ja 17 ulkopuolella. Kuva joulukuussa 2014.
Ei ole vettä eikä sähköä metsässä. Läheisen centrumin vessatkin on suljettu, liekö se vastaisku Romaaneja kohtaan. Ei pääse edes pesulle.
Joskus on nähty toisella puolella tukholmaa kuinka virkavalta on lykännyt catepillarilla kasaan tuollaisen leirin. Mutta nämä on saanut olla, kiitos Jumalalle. Ihmisten hätä on suuri, ei sitä voi tässä kuvata sanoilla.